Okulaarit

Suurennus saadaan jakamalla kaukoputken polttoväli okulaarin polttovälillä. Esimerkiksi 1000 mm:n polttovälin putki ja 25 mm okulaari antavat 40x suurennuksen. Eri okulaarien vaihtelulla voit muuttaa suurennusta havaintokohteen mukaan.

Eri kohteet vaativat erilaista suurennusta ja näkökenttää: laajat sumut ja galaksit näkyvät parhaiten matalalla suurennuksella, kun taas planeetat ja Kuu vaativat suurempaa suurennusta yksityiskohtien erottamiseksi. Siksi monilla harrastajilla on kolme erilaista okulaaria eri käyttötarkoituksiin.

Silmäetäisyys on se etäisyys, jonka silmän tulee olla okulaarista nähdäkseen koko näkökentän. Riittävä silmäetäisyys on erityisen tärkeää silmälasien käyttäjille, sillä liian lyhyt etäisyys tekee katsomisesta epämukavaa ja näkymä rajautuu kapeaksi.

Valinta riippuu havaintokohteesta ja putken omista ominaisuuksista. Jos haluat etsiä kohteita ja ihailla avaria näkymiä, valitse pitkä polttoväli (25–40 mm). Planeettojen ja Kuuhun tarkentamiseen sopivat lyhyemmät okulaarit (5–10 mm). Keskimääräiseen käyttöön hyvä vaihtoehto on 15–20 mm.

Kaukoputken maksimisuurennus on yleensä noin kaksi kertaa sen objektiivin halkaisija millimetreissä. Tämän rajan ylittäminen aiheuttaa kuvan tummumista ja yksityiskohtien katoamista. Lisäksi liian pieni lähtöpupilli voi vähentää kirkastumisvaikutusta, mikä tekee kuvasta himmeän.

Aloittelijalle suositellaan kolmea okulaaria: yksi laajalle näkymälle (esim. 25 mm), yksi yleiskäyttöön (15 mm) ja yksi suurelle suurennokselle (7–9 mm). Näillä katat useimmat havaintotarpeet aina tähtijoukoista kuun kraattereihin ja planeettoihin.