Jäljestys

Useissa eri koelajeissa, koirille asetetaan sama tehtävä: seurata hajuvanaa tai jälkeä. Koira voi joutua jäljittämään ihmisen tuottamaa hajua, eläimen jättämää jälkeä tai jopa veren jättämiä jälkiä, riippuen lajista. Ei ole sattumaa, että erilaisia jäljestyslajeja on useita, sillä jäljestäminen on koirille luontainen toiminta, ja yhteiskunta hyötyy siitä monin tavoin. Koiria voidaan kouluttaa jäljittämään rikollisia, kadonneita ihmisiä, kadonneita lemmikkejä sekä haavoittuneita eläimiä metsästyksen tai onnettomuuksien yhteydessä. Koirien nenälle on kehitetty myös muita käyttötarkoituksia, kuten pomminetsintä, henkilöhaku, huumelöytö ja syövän havaitseminen.

Jäljestäminen on harrastuksena erityisen houkutteleva sen helppouden takia. Sitä voi harjoitella yksin tai ryhmässä, ja tarvittavat välineet ovat edullisia. Tarvitset vain jälkiliinan, merkkejä (lajista riippuen), esineitä, riistaa, verta sekä valjaat tai pannan - ja tietenkin koiran. Jäljestämisen haastetta voi muokata käyttämällä erilaisia jälkiä, joissa voi olla pituutta, kulmia, vanhuutta, maaston vaihteluita ja eri sääolosuhteita.

Parasta koko harrastuksessa on se, että koirat nauttivat jäljestämisestä. Se tarjoaa heille virikkeitä ja rentoutumista. Monet erittäin energiset koirat rauhoittuvat jäljestämisen parissa ja saavat purkaa energiansa siihen. Toki on yksilöitä, joita jäljestäminen ei kiinnosta, esimerkiksi rakenteellisista syistä tai muista taipumuksista johtuen, mutta yleisesti ottaen koirat, joilla on normaali rakenne, pitävät jäljestämisestä.

Mikä sitten tekee jäljestämisestä niin houkuttelevan koirille?

Kun ihminen tai eläin liikkuu maastossa, se jättää jälkeensä hajujälkiä, rikkoutunutta maata ja mahdollisesti veritippoja haavoittuneen eläimen tapauksessa. Jäljestävä koira havaitsee nämä maanpinnan rikkoutuneet ominaishajut ja seuraa niitä. Hyvin koulutettu koira voi seurata jälkeä, vaikka se olisi mutkitteleva, sisältäisi teräviä kulmia tai ylittäisi esteitä kuten tietä tai ojia. Hyvin koulutetulle koiralle ei myöskään yleensä aiheudu ongelmia, vaikka jäljen varrella olisi häiriötekijöitä, kuten vieraita ihmisiä tai muita metsän eläimiä.

Koirat voivat seurata hyvin vanhoja jälkiä sopivissa olosuhteissa. Epäedullisissa olosuhteissa, kuten rankkasateessa, jäljen haju voi kadota nopeasti. Siksi säännöllinen harjoittelu erilaisissa olosuhteissa on tärkeää parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi.

Koirien hajuaisti on huomattavasti parempi kuin ihmisellä. Koiran nenässä on noin 150 neliösentin hajupinta-ala ja noin 220 miljoonaa hajusolua, kun taas ihmisen nenässä vastaavat luvut ovat noin viisi neliösenttiä ja 5 miljoonaa hajusolua. Lisäksi koiran hajuaisti voi vahvistua, kun se on nälkäinen, ja samoin tapahtuu ihmisille. Tämän vuoksi koirat voivat haistaa hajuja tehokkaammin ja erottaa niitä toisistaan paremmin. Tämä kyky on samankaltainen kuin ihmisten kyky erottaa eri värejä ja sävyjä.

Jäljen seuraaminen riippuu monista tekijöistä, kuten maapohjasta, kosteudesta, kasvillisuudesta, sääolosuhteista ja auringon paisteesta. Sateen, erityisesti rankkasateen, voi huuhtoa jäljen hajun nopeasti pois, kun taas tuuli voi siirtää hajun alkuperäiseltä paikaltaan.

Jäljen opettamisessa tavoitteena on luoda toimiva tiimi ohjaajan ja koiran välille, jossa koira jäljittää itsenäisesti ja ohjaaja auttaa koiraa liikkumisen ongelmatilanteissa. Haasteita koulutuksessa ovat luottamuksen rakentaminen koiraan kaikissa tilanteissa, ohjaajan ennakkoluulojen välttäminen jäljen kulun suhteen sekä koiran elekielen tarkkailu jäljellä. On tärkeää oppia lukemaan koiraa, mutta yhtä tärkeää on luottaa koiran nenään, sillä se on aina luotettavampi kuin ihmisen arvailut.

Koiran hajuaistia voi kehittää, ja talvella voi harjoitella hajujen erottelua. Koirille voi myös tarjota erilaisia nenää haastavia aktivointileikkejä, kuten hajujen etsintää, ja treenata tulevia sienimetsäretkiä varten - tai mitä tahansa muuta hauskaa ja hyödyllistä koiran kanssa.